Isabel Lüttjohann - Umpikuja

Vituttaa. Vaihdan paikkaa, menen pois. Miksi, kun sisällä on niin rumaa, kaikki muu on kaunista. Itku on nurkan takana, maailman kauneimman maiseman edessä. En ole tehnyt tätä ennen. Ollut vapaa valitsemaan väärin. Olen lukossa. Joka suunnassa polttaa. Tila pienenee, vaikkei ovi ole edes lukossa. Miksi ikkunat on auki, kun mieli on kiinni. Tyhjyys tuijottaa. Sen katse polttaa tyhjyyttäin. En osaa. Osaanpas. Älä ole julma, päästä irti, anna mennä. En. Olen se vitun kärpänen, kuka surisee muiden korvissa. Ja turhaan. Se en ole minä. Se ei ole valinta. Onpas. Umpikuja. Uusi alku, sama alku. Ympyrä. Sulkeutuminen. Luuppi. Millä näkee, muttei tunne? Silmillä. Mikä tahtoo muuttaa kaiken, muttei kykene edes liikkumaan? Ihminen. Ympyrä on sulkeutunut. Olemme taas lopussa.