14. v tyttö
Hyttyset inisee ja lapset kitisee
Suuntaan askeleeni kauas
Kohti rauhaa, paikkaa jossa muilla ei ole valtaa
Otan juoksuaskeleita ja hyppään
Uppoan aineeseen jota rakastan,
ja jota vanhempani pakastavat
En kuule ininää, enkä kitinää
Kuulen kivien kilinän ja laiturin kettinkien kolinan
Kehoni tuntuu kevyemmältä kuin koskaan.
Sukellan syvemmälle, veden elementistä hurmioituneena, on niin monia asioita joita unohdin huomioida
Uin kohti pintaa räpiköiden, raskas paino keuhkoissa tuntuen
En tehnyt sitä tahallaan, lupaan sen!
Pian huomaan katsovani järveä, tuonpuoleisen.
