runorouva - Frankenstaaain
Tarttuisit edes rohkeammin kiinni!
Kerran kun olen kiinni jäänyt.
Kerran kun olen tähän elämään kirottu. Tähän kohtaloon teljetty. Tähän kehoon synnytetty.
Juhlisit edes karkeammin!
Kerran kun olet minut voittanut. Ranteeni sitonut. Sydämeni ristinyt ja keuhkoni myrkyttänyt.
Mutta vaikka pakenen.
Näen tuon suuren talon.
Näen sieltä tulevan kirkkaan valon. Muistuttamassa syntymästä, ikielämästä.
Joskus katson suoraan hohkoon ja yritän sokaistua.
Uudelleen ja uudelleen.
Joskus katson suoraan taloon ja näen sinut siellä, hauras kipinä. Jonka voisin puhaltaa.
Olisit edes julmempi!
Olisin silloin onnelisempi!
Olisit edes pelottavampi!
Olisit edes pelottavampi.
