Justus Elo — Vesilasi, joka särkyi

Makaan sängyssäni yksin keskellä pimeää ja minua pelottaa. En kuule ääniä tai nuku tai kirjoita tai piirrä tai katso elokuvaa vaan ainoastaan makaan. Makaan, koska en saa unta. Kuulen raskaita askelia. Tajuan, että niiden kantaja on isäni. Isäni on minulle rakas. Hän on fiksu ja empaattinen ja mukava ja ystävällinen ja roolimallini. 

HARMI ETTET KOSKAAN TULE OLEMAAN SITÄ MITÄ HÄN HALUAA TAI MITÄ ÄITI HALUAA TAI MITÄ KUKAAN HALUAA.

Isäni kävelee vessaan päin, vaikka askeleet eivät kuulostakkaan menevän sinne. Ne lähestyvät minua, mutta oveni on kiinni niin ei ole mitään hätää. Hän ei tiedä, että olen hereillä eikä se haittaisi, vaikka hän tietäisi, että olen hereillä, koska siitä ei seuraisi mitään, koska hän on ihana ja ajattelevainen ja epäitsekäs. Kurkkuani kuivaa. Vesi maistuisi, mutta en nouse. En pysty. Onneksi isä on oven vieressä ja ovi onkin auki. Huudan isälleni sopivalla äänellä, että tuo lasi vettä. Isä sanoo, että tuo minulle lasin vettä. Onpa minulla hieno isä. Kiltti ja avulias ja hauska ja hyväsydäminen ja lempeä.

TOISIN KUIN SINÄ ET KOSKAAN OLE HÄNELLE TARPEEKSI VAAN KUIHDUT JA KUIHDUT JA KUIHDUT JA KUIHDUT JA KUIHDUT KUNNES SINUSSA EI OLE MITÄÄN KOSKA SINÄ ET OLE MITÄÄN SIKSI HÄN VIHAA SINUA OLET NIIN MITÄTÖN JA SAAMATON ETKÄ TYKKÄÄ OIKEISTA ASIOISTA VAIKKA ISÄ TYKKÄÄ OIKEISTA ASIOISTA JA SERKKU TYKKÄÄ OIKEISTA ASIOISTA JA ÄITI TYKKÄÄ OIKEISTA ASIOISTA HE TYKKÄÄVÄT JÄÄKIEKON KATSOMISESTA JA URHEILUSTA JA ELÄINPERÄISTEN TUOTTEIDEN SYÖMISESTÄ JA VASTAKKAISESTA SUKUPUOLESTA MUTTA SINÄ TYKKÄÄT ELOKUVISTA JA VEGAANIRUUASTA JA MOLEMMISTA SUKUPUOLISTA SAATANAN OTUS.

Odotan. Odotan. Odotan. Vessa on lähempänä isää kuin keittiö, vaikkei se usein ole niin. Isä meni siksi ensin vessaan. Isää ei kuitenkaan näy, vaikka odotan. Odotus venyy. Odotan kolme ja puoli elinikää eikä mitään tapahdu. Aika kuluu ja kuluu ja kuluu ja kuluu. Minun on mentävä. Halkaisen pimeyden kehollani. Kävelen vessaan. Ääniä ei enää ole. En tiedä missä isäni on. Kävelen kohti vessaa.

ISÄ LÄHTI JA JÄTTI SINUT KOSKA SE VESILASI OLI VIIMEINEN TIKKI SINÄ VAIN OTAT JA OTAT JA VIET JA OTAT KUNNES OLET IMENYT KAIKEN KUIVIIN KUIN VAMPYYRI TUHOSIT ISÄSI JA ÄITISI JA SERKKUSI JA MUMMOSI JA PAPPASI JA YSTÄVÄSI SIKSI ISÄ LÄHTI LÄHTI PAREMPAAN PAIKKAAN EI OLE ENÄÄ KANSSAMME KOSKA MISSÄ VAAN MUUALLA ON PAREMPAA KUIN TÄÄLLÄ JOS SINÄ OLET TÄÄLLÄ KOSKA VAIKKA KUINKA ISÄ VÄITTÄÄ ETTÄ KAIKKI ON HYVIN JA ETTÄ RAKASTAA SINUA EI SE RIITÄ EI HÄN VOI.

Vessan ovi on auki. Avaan vessan oven. Siellä isäni on. Makaa kylpyammeessa ilman vaatteita. Kaulassa on kaksi punaista hampaan jälkeä. Siinä hän makaa yksin kylmissään. Kaikki on väärin. Silmäni aistivat, että isän keho on kylmä, ääni heikko, katse vino ja olemus väärä. Se on selvää. Isäni ei ole enää isäni. Kyynelvesi alkaa kiemurtelemaan poskillani ja siirtyy suuhuni, koska avaan suuni, koska kysyn isältä, joka ei ole enää isäni, onko kaikki hyvin. Isä, joka ei ole enää isäni, vastaa isäni puolesta: 

“Paremmin kuin hyvin.”

VESSAN OVI AUKEAA JA SIELTÄ TULEE PELLE JOKA TANSSII JA NÄYTTÄÄ BEETLEJUICELTA MUTTA SAMAAN AIKAAN PENNYWISELTA MUTTA MITÄ VÄLIÄ KOSKA MINUN EI PITÄISI TIETÄÄ EROA KOSKA MINUN PITÄISI KÄYTTÄÄ AIKAANI HYVIIN ASIOIHIN KUTEN OLLA ENONI KANSSA METSÄSTÄMÄSSÄ VAIKKA EN PIDÄ METSÄSTÄMISESTÄ KOSKA EN HALUA SATUTTAA ELÄIMIÄ TAI SAMOILLA METSÄSSÄ ILMAN PÄÄMÄÄRÄÄ MUTTA MINUN PITÄISI KOSKA EHKÄ SITTEN ISÄNI RAKASTAISI MINUA KUTEN MINÄ HÄNTÄ KOSKA EN TIEDÄ MITÄ YRITTÄÄ KOSKA ISÄNI VALEHTELEE VARMASTI VALEHTELEE KOSKA ISÄNI EI RAKASTA MINUA KOSKA ÄITINI EI RAKASTA MINUA KOSKA SERKKUNI EI RAKASTA MINUA KOSKA PAPPANI EI RAKASTA MINUA KOSKA MUMMONI EI RAKASTA MINUA KOSKA MINÄ EN RAKASTA MINUA JA PELLE VAIN LÄHESTYY JA MINÄ KILJUN JA PELLE TANSSII JA NAURAA JA HUUTAA JA ISÄNI EI TEE MITÄÄN.

Vesilasi särkyy kädessäni. Kuolen.

-Justus Elo